Pt. 2
Tarkoitukseni on nautinto
Gail rojahti pehmeälle sohvalle kuin kuollut konsanaan. Jokainen lihas rentoutuneena hän tuijotteli kattoparruja, jotka näyttivät lainehtivan ja vaihtavan väriä – erikoinen näky sai vanhan vampyyrin kikattelemaan kuin mielipuoli. Hän nautti tästä tunteesta, kun mielettömyys valtasi hänet täysin, eikä hän tahtonut enää muistaa omaa nimeäänkään. Vain siten hän pystyi erkanemaan maailmasta ja kaikesta sen epätäydellisyydestä. Ellei sitten tappamalla itsensä – sitä ei kuitenkaan hedonisti pitänyt vielä toistaiseksi sopivana vaihtoehtona.
Kun todellisuus lakkasi väreilemästä, heilahti Gail nopeasti ylös ja katsoi tarkkaavaisesti, mitä oli saanut aikaiseksi. Neljän eri hyvin paljastavasti pukeutuneen naisen liikkumattomat ruumiit lojuivat hänen edessään sängyllä nätissä rivissä, kullakin verestävät haavat ranteittensa valtimoiden kohdilla. Kukaan naisista ei suinkaan ollut kuollut (ainakaan vielä), sillä tällä kertaa Gail oli päättänyt pitää hauskempaa kuin yleensä. Viekoiteltuaan naiset luokseen omalla hurmaavalla olemuksellaan hän oli antanut itse kullekin sellaisen annoksen absinttia, josta nuo olivat saaneet alkoholimyrkytyksen ja sammuneet nopeasti. Runsas määrä verta, jossa oli paljon alkoholia, oli nistimäisyyksiin taipuvan niskin unelma – se oli ehkä yksi parhaimpia keinoja saada vampyyrin pää sekaisin ainakin hetkellisesti. Gail jos kuka nautti sellaisesta.
Hitaasti Gail nousi sohvaltaan ja katseli naisten ruumiita. Olisi ollut sääli heittää niin runsas määrä verta hukkaan, hän itse kun oli jo täynnä – poikkeuksellisen ajattelevaisena asteli ylväs vampyyri makuuhuoneen ovelle ja raotti sitä hiukan.
”Hei – täällä olisi lämmintä absinttiverta tarjolla”, hän huudahti, ja heti, kun hän veti oven täysin auki ja astui sivuun, viuhahti sisään kolme muuta vampyyria kullakin himokas kiilto silmissään. ”Pöytä on katettu, olkaa hyvät.”
Gail kuunteli vertahyytäviä raatelun ääniä samalla, kun asteli pitkin käytävää poispäin makuuhuoneesta. Samalla hän katseli yleviä tauluja, joita oli viidenkymmenen vuoden aikana ehtinyt kerätä aimo määrän kartanonsa käytävien seinille. Hän oli tyytyväinen siihen, mitä oli onnistunut luomaan. Ja nyt, kun hänellä oli vielä muutamia alamaisiakin, jotka asuivat lähellä Aclingtonin kaupunkia sijaitsevan kartanon alemmissa kerroksissa hänen suojatteinaan, oli hänen elämästään tullut varsin helppoa. Hän ei käsittänyt, miksi oli edes vaivautunut viettämään kulkurin elämää melkein tuhannen vuoden ajan, sillä hänen nykyinen tilanteensa osoitti, että asiat voivat olla monella tavalla paremminkin. Parin kuukauden takainen kaikin puolin kivulias tapaaminenkin entisen kumppaninsa kanssa oli jäämässä historiaan, mistä Gail oli tyytyväinen: nyt hän taas pystyi unohtamaan vääryydet ja keskittymään itsensä viihdyttämiseen.
Ja mikä sen parempi tapa viihdyttää itseään kuin lähteä öisen Aclingtonin kaduille etsimään nautintoa.
Greed, obsession, it burns in you / Desire for more and more.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti